Talouslamaa voidaan verrata Tsunamin kaltaiseen efektiin, jolla on lyhyt ja pitkäkestoinen jälkijäristys. Vielä muutama kuukusi sitten suomalaisuuden "paratiisia" ei pitänyt uhata talouskatastrofi, ainakaan pääministeri Vanhasen (KEPU.) mukaan. Tulevasta talouslamasta puhuminen oli jo lähes valtiopetos porvarihallituksen mielestä. Ikään kuin lamavyöry olisi kadonnut lakaisemalla se maton alle.
USA:n luottokriisistä alkanut rahoitusmarkkinoiden kyräily johti lopulta maailman laajuiseen lumipalloefektiin, josta myös suomalaiset saavat osansa kun Suomen talous on pääsääntöisesti vientivetoista. Hallituksen toimet talouskurimuksen nujertamisessa ovat harrastelijamaisia. Viimeksi pääministeri kehotti kansalaisia kuluttamaan entistä enemmän, että talouden pyörät pyörisivät.
Osittain ne pyörivät em. taloustempulla mutta se on hurskasta toiveajattelua kun kaikki hinnat ovat nyt ampaisseet nousukiitoon vuoden vaihtuessa. Tavallisella palkansaajalla tuloista pääosa menee perustarpeiden hankintaan. Lisäksi kun teollisuusalojen lomautus ja irtisanomisuutiset antavat olettaa, että olemme syvemmällä taloussuossa kuin me suomalaiset tiedämme. Niin se syventää talouskriisiä entisestään ja tästä ei selvitä pelkillä tempuilla.
Taloustieteilijät sanovat, että pientä valoa tunnelin päässä on nähtävissä aikaisintaan vuoden 2010 aikana. Oletettavaa on, että porvarihallitus joutuu pakon edessä leikkaamaan myös hyvinvointipalveluja suomalaisilta. En ole puhemies Niinistön kanssa aina samaa mieltä yhteiskunnan menosta mutta Jyrkiboy Kataisen (KOK.) olisi syytä kuunnella vanhempaa kokoomus-setää taloudenpidosta.
Alkanut vuosi on maailmanlaajuisesti kulkua kohti tuntematonta, josta suomalaiset selviävät, toivottavasti, Kataisen julistaman taloustalvisodan hengessä. Työnantajaleirin romuttama työmarkkinoiden kolmikanta neuvotteluperiaate joudutaan vielä, jossakin muodossa kaivamaan naftaliinista tässä talouskurimuksessa. Vai olemmeko tulleet jatkuvaan kasvuun nojaavan taloudenpidon tienpäähän?
Jatkuvan kasvun ideologia on taannut kohtuullisen tasavertaiset mahdollisuudet suomalaisille järjestellä elämäänsä. Mutta mistä kertovat kasvavat leipäjonot ja Hurstin Veikon pojan viestit siitä, että hyvinvointi ei sittenkään kohtaa kaikkia suomalaisia? Pohjoismaisen hyvinvoinnin periaatteella on turha hurskastella niin kauan kuin leipäjonot ja Ruokapankkien asiakasmäärät kasvavat. Todennäköisesti Hurstin Veikon pojan ja Ruokapankkien työmäärä kasvaa kun talouslama näyttää todelliset kasvot tulevina päivinä suomalaisille.
Paljolti riippuu siitä, että miten suomalaisten joukkuepeli onnistuu kun tämä nykyinen talouskriisi on tyystin erilainen, jonka olemme kohdanneet 90-luvulla. Eräs seinäjokelainen yrittäjä sanoo, että lamasta puhuminen pitäisi lopettaa. Koska se luo negatiivisen ilmapiirin ja se realisoituu kuluttajien käyttäytymiseen. Lisäksi hän kuuluttaa viestejä siitä, että miten kuluttajat voivat osallistua tähän laman torjuntataisteluun.
Osittain hän oikeassa mutta ei pään pensaaseen panemisella asiaa voiteta. Uskon, että suomalaiset osaavat päätellä asioita itsenäisesti synkistelyn keskellä ja he vetävät itse johtopäätöksiä ovat ne sitten oikeita tai sitten ei taloustieteilijöiden mielestä. Kuten edellä sanoin tässä tarvitaan suomalaista joukkuepeliä ja uusia avauksia talousahdingon hillitsemisessä ja hallitsemisessa.
P.S. Hiljaiselo tällä blogisivulla on johtunut siitä, että olen keskittynyt kotisivuni www.tipo.fi blokissa Seinäjoen kunnallispolitiikan ruotimiseen. Mutta kyllä näitä kirjoituksia myös tänne silloin tällöin putkahtaa tulevana vuonna. Kiitos kun olette jaksaneet lukea näitä ja hyvää uutta vuotta 2009!
Kommentit