<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Suomalaisia on kohdannut jälleen murheellinen tragedia koulumaailmassa. Tapahtuman mittasuhteet Kauhajoella ovat käsittämättömiä kun Jokelan tragediasta on kulunut vajaavuosi. Jälleen kerran joutuu kysymään mitkä tekijät laukaisevat pahuuden voimat liikkeelle? Mikä on yhteiskunnassa ja suomalaisuudessa vikaraiteilla kun nuoren mieli purkautuu väkivaltaan.

Olen lyhyessä ajassa joutunut kuuntelemaan nuorten keskusteluja heidän elämästään ne ovat näin keski-ikäisen ihmisen korvissa käsittämättömiä tai sitten olen törmännyt vain ihmismielen ääripäihin, tämänkaltaiset nuoret ovat syrjäytymässä tai syrjäytyneet ihmisyhteisön "rattaista".

Keskustelut olivat itse tuhoisia, on käsittämätöntä, että lapset keskustelevat ryyppäämisestä kuin "laitapuolen" kulkijat tai opiskeluun suhtaudutaan siten, että "ei vähempää voisi kiinnostaa" - tyyliin. Tietenkin on todettava, että osa nuorten keskusteluista on "rehvastelua" mutta niissä on aina jokin totuuden siemen. Mutta samaan hengenvetoon on todettava, että suurin osa suomalaisnuorista on löytänyt elämälleen oikean suunnan.

Nuorten hyvinvointi yhteiskunnassa on syytä ottaa ykköshaasteeksi perheissä, oppilaitosten oppilashuollossa ja muissa nuorten elämää tukevissa yhteiskunnan palveluissa. Suomalaisten ja nuorten turvallisuuden tunteeseen on lyhyenajan sisällä tullut monia vaurioita, nyt on syytä etsiä aidosti ratkaisuja turvallisuuden tunteen palauttamiselle.

Yhteiskunnan kärkipoliitikot hymisivät yksituumaisuutta tragediatiedotuksessa televisiolamppujen alla niin nyt ja kuin vajaavuosi sitten mutta milloin ne aidot panostukset nuorten elämänpolun tasoittamiseen löytyvät (?) valtion ja kuntien budjeteista.