Nykyajan gladiaattorit kokoontuvat eripuolilta maailmaa Kiinan kommunistihallinnon isännöimiin Pekingiin kesäolympialaisiin, 8. – 24.8.2008, ottamaan mittaa toisistaan.
Suomalaisten urheilusankarien tie on kivinen kun olympialaisten lähestyessä tekniikka tökkii, askelmerkit eivät osu kohdalleen ja huippusprintterin lihakset pettävät. Kaiken em. lisäksi kun kansainvälinen huippu-urheilu Suomessa on muutaman urheilun huippulahjakkuuden varassa.
Tällaisesta tilanteessa johtuen ei Suomessa ole kansainvälisellä tasolla olevia urheilijoita useita, jotka voisivat astua tilalle kun yksi urheilijalenkki pettää. Suomen ainoa mitalistitoivo on keihäsmies Pohjanmaalta mutta vain jos hän onnistuu pitämään tekniikkansa kasassa.
Tekniikkaongelmista kertoo se, että hänen (poikkeuksetta jokainen heitto), heittosuoritus päätyy polvilleen heittäytymiseen, jossa on loukkaantumisriski sataprosenttinen. Pituushyppääjän ongelmat ovat askelmerkkien sopivuudessa mutta selityksen mestari hän on ja sikäli helppo haastateltava medialle kun puhetta riittää.
Lähtökohtaisesti urheilijalla ei ole mitään menestymisen mahdollisuuksia, jos asenne on sellainen niin kuin eräillä urheilijoilla, että tavoitteena on saavuttaa vain pistesijoja. Henkisesti urheilijalla tulee olla aina tähtäimessä ykkössija eikä mitään muuta jos urheilijan mieli on se, että "kun nyt kymmenen joukossa olisi" niin silloin on jo tappionsa myöntänyt.
Kisojen jälkeen on vasta arvioinnin aika miksi suoritukset eivät menneet paremmin ja mitä asioita tulee korjata urheilusuorituksessa. Toivottavasti kesäolympialaisten urheilijat saavuttavat mitalinsa ja tavoitteensa rehellisillä keinoilla.
Tiedetään, että olympiapelissä ovat kovat panokset kysymyksessä: urheilijan maine, sponsorisopimukset, kansallinen ylpeys jne. mutta mitalikaulassa ja kansallislaulun soidessa ei urheilijan tule tuntea sydämessään häpeää.
Ateenan häpeätahraolympialaiset ovat vielä tuoreessa muistissa ja katastrofin aiheuttivat itse kotikisoissa, Olympialehdon nuoret, kreikkalaiset urheilijat. Todennäköisesti urheilun häpeäpolulle eksyneet "urheilijat" ovat silloin luopuneet olympiaurheilun jalosta aatteesta:
"[1]Olympia-aate on elämänfilosofia, jossa yhdistyvät ihmisen kehon, tahdon sekä mielen tasapainoinen kehittäminen…" ja vilppikeinojen paljastuessa urheilijan ns. mahalasku on erittäin kova ja raju kansallisesti, urheilullisesti ja se on aina "urheilijan" henkilökohtainen katastrofi.
[1] Olympia-aate eli olympismi
Kommentit