<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Demokratioissa pidetään sanavapautta itsestään selvyytenä kun yhdessä on sovittu pelisäännöt asialle, esim. henkilöä loukkaavien kirjoitusten pelisäännöt ovat kirjoittajien "eettisissä" säännöissä.

 

Sananvapaus ei tietenkään tarkoita sitä, että voit päästellä suustasi tai kirjoitella mitä vain, useat valtiot ovat määritelleet sanavapauden rajat. Mutta silloin kuin ne merkitsevät ennakkosensuuria tai vallanpitäjien kritisoiminen johtaa seuraamuksiin niin ne ovat sanavapauden rajoittamista.

 

Kirjoittajat ovat yhteiskunnan vallanpitäjille uhka silloin kuin he välittävät heille epämieluisaa sanomaa. Historiaan mennyt vuosi, 2007, oli sanavapauden puolustajille synkkävuosi kun 65 sananvälittäjää kuoli työtehtävissään sekä vankilan ovet sulki sisäänsä 127 toimittajaa maailmalla kun heidän sanat on tulkittu vallanpitäjien keskuudessa vaarallisiksi vallankahvassa oleville.

 

Sanoilla voidaan johtaa myös harhaan, kuten georgialainen Imedi-tv-kanava teki kun se välitti tietoja, jotka eivät olleet faktoja. Sen välittämät uutiset osittain johtivat mellakoihin joulukuussa 2007 Georgian pääkaupungissa Tbilisissä.

 

Suomalaisessa demokratiassa sananvälittäjät ovat suhteellisen vapaasti voineet lähimenneisyydessä kirjoittaa yhteiskunnasta ja vallanpitäjistä hyvän maun rajoissa tietysti. Sanavapauden rajoja Suomessa ovat eräät poliitikot hakeneet oikeusteitse viime aikoina kun heidän yksityiselämästään on kirjoitettu heidän itsensä antamien aiheiden pohjalta.

 

Nykyinen vallanpitäjä-pääministeri Suomessa on nyt suivaantunut siitä, että toimittajat kirjoittavat liikaa yhteiskunnan epäkohdista eikä siitä, että mitä hyvää nykyinen hallitus on saanut aikaan. Toivottavasti sananvälittäjät ovat edelleen valppaina ja pureutuvat niihin aiheisiin, jotka ovat ajankohtaisia yhteiskunnassa, vallanpitäjien ohjeistuksista huolimatta.

 

Vallanpitäjät ovat aina yrittäneet peitellä tekemisiään niin, että nöyräkansa ei saisi tietää heidän tekemistään virhearvioinneista, jotka vaikuttavat yhteiskunnan huono-osaisiin tai muuten ovat epäedullisia yhteiskunnalle.

 

Sanavapauden puolustajien tulee tuoda myös sellaisia asioita esille, jotka eivät ole mieluisia yhteiskunnalle tai vallanpitäjille. Yleensä yhteiskunnan kehitys menee parempaan suuntaan kun epäkohtia tuodaan esille ja niille etsitään ratkaisuja ihmisten toimesta.

 

Onneksi suomalainen lehdistö on nyt lähes vapaa menneisyydestä. Menneisyys, jolloin Tamminiemen myllykirjeet olivat tulenkatkuisia jos kirjoitukset eivät miellyttäneet istuvaa presidenttiä tai poikkesivat mm. silloisista ulkopolitiikan linjauksista.