<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Suomalainen ja kansainvälinen ruokateollisuus on jo ajat sitten tajunnut sen, että kuluttajien ostopäätöksiin voidaan vaikuttaa mielikuvilla ja syy-yhteyksillä. Tuotteisiin liitetään kuluttajien arvostamia asioita kuten mm. eettisyys, kotimaisuus, ympäristökysymykset.

Eräs suuri suomalainen ruokajätti väittää hyvästä ruoasta tulevan paremman mielen tai toinen väittää, että äitien tekemä ruoka on hyvää, niin se onkin oman äidin ruoka parasta (miehet ovat tätä mieltä?). Tutkijoiden mukaan vahva ns. brändääminen, pakkaussuunnittelu, viestintä ja raaka-aineet ovat osa-alueet, joilla tulla valloittamaan kuluttajien sydämet.

Maailman ehkä tunnetuin brändituote on [1]Coca Cola, joka rantautui Suomeen Helsingin Olympialaisten aikana vuonna 1952, jolloin yhtiö lahjoitti eräälle järjestölle 30 000 pulloa tuota mustaa eliksiiriä, olisiko ollut kysymyksessä hyvätahto? tuskin todennäköisesti asiaan liittyi markkinointi jippo.

Siitä lähtien kyseinen kulttijuoma on ollut markkinoilla Suomessa ja pysyy todennäköisesti markkinoilla jatkossakin vahvan brändinsä avulla. Tulevaisuudessa kuluttajien ruokaostokset ovat puettu koreisiin kääreisiin kun pitää erottua satojen tuotteiden joukosta. Kuka nyt haluaisi ostaa jauhelihaa styroksialustalle pakattuna ja muovikelmuun käärittynä, vai? Mutta tämän kaiken koreuden ja bändäyksen maksaa aina loppupeleissä kuluttaja.

Lisäksi asiaan liittyvät ympäristö-ja ilmastokysymykset kun pakkaukset tehdään pääsääntöisesti öljystä, joka on muovin raaka-aine. Asiaan siis liittyy silloin yhteiskunnallinen ulottuvuus, jonka johdosta elintarvikeyritykset pyrkivät vahvistamaan toiminnalla kuluttajien käsitystä siitä, että he pyrkivät ympäristöä säästäviin ratkaisuihin tuotannossaan.

Luultavasti suomalaisten elintarvikkeiden tuottajien ympäristön säästöratkaisut ovat kestävällä pohjalla kun ottaa huomioon suomalaisen viranomaistoiminnan ja yhteiskunnan säätämät lait. Suomalainen ruoantuotanto on kovien haasteiden edessä kun sitä uhkaavat kuluttajien kansainvälistyneet ruokatottumukset.

Supisuomalaisen ns. pikaruoan aidon esimerkin, karjalanpiirakan, on syrjäyttänyt osittain Hampurilaiset, HotDogit, Pitsat, jotka enimmäkseen tehdään kotimaassa mutta ne ovat kansainvälisten ruokavalloittajien suomalaisia muunnoksia. Pitäisikö karjalanpiirakalle keksiä englanninkielinen nimi?, Karelia’s pastie saa vapaasti plagioida. Niin, että se yhdistelisi kuluttajien mielikuvia makuhermoja kutkuttavasta makunautinnosta. Ruokavalloittajat ovat onnistuneet mielikuvilla iskemään kuluttajien kukkaroon kiinni ja ne eivät siitä otteesta luovuta vapaaehtoisesti.