<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Televisiokanavien taistelu katsojaluvuista saavat tv-yhtiöt tarttumaan aiheisiin, jotka ovat eettisesti arveluttavia ohjelmia. Nyt eivät riitä enää Big Brotherit tai Idolsit vaan nyt tuodaan tuntemattomat kuolevat ihmiset olohuoneisiin.

Kunnianarvoisa? Yle tuo nähtäväksi ohjelman, jossa kuolevat ihmiset tilittävät tuntojaan kuoleman edessä. Kuolevan ihmisen tilitykset elämästään kuuluvat omaisten yksityisyyden piirin.

Kuolemaan suhtaudutaan eri kulttuureissa eri tavalla, joka suomalaisessa yhteiskunnassa on siirretty sairaaloiden tai hoitolaitosten hoitotehtävä alueelle, jonne se on ulkoistettu kun pääsääntöisesti ihminen kohtaa kuoleman tänään em. hoitolaitoksissa.

Osittain asia liittyy siihen, että perherakenteet ovat muuttuneet kun esim. isovanhemmat asuvat omissa talouksissaan tai hoitolaitoksissa. Lisäksi nykyisessä elämän menossa ei osata suhtautua ihmisen elinkaaren päättymiseen luonnollisella tavalla kun tunnetaan turvattomuutta ja pelkoa siitä, että ei osata saattaa kuolevaa ihmistä oikein viimeiselle matkalle. Samoin kuin asiaan voi liittyä lääketieteellisiä syitä.

Mutta tuotantoyhtiön perustelut ohjelmalle on kestämättömät kun se sanoo, että kuolema tulee kotiin tällä kertaa television kautta. Kuolemasta voidaan tv-ohjelmissa keskustella myös sivistyneesti jos siitä halutaan nostaa keskustelua. Kuten ohjelmatuottajat ovat sanoneet, että he haluavat nostaa asian keskusteluun.

Kuolevien ihmisten ihmisarvolle ei ole kunniaksi se, että heidät esineellistetään ja asetetaan töllisteltäväksi televisio-ohjelmaan vaikka heillä ehkä olisi jokin arvokasviesti ihmiselämästä annettavanaan katsojalle. Jokainen kohtaa kuoleman omalla tavallaan ja henkilökohtaisesti sen käsittelyyn jälkeenjääville ei ole olemassa mitään yleispäteviä ohjenuoria.