<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

 

 

Metsäteollisuuden rajut saneerauspäätökset ovat nostaneet takajaloilleen, ja aivan oikeutetusti tehdaspaikkakuntien väestön. joilta viedään työpaikat alta. Tehdaspaikkakuntien protestit eivät ole vaikuttaneet pörssiyhtiön johtoon muulla tavoin kuin, että jälkihoitoon on luvattu lisää euroja niin valtiolta kuin saneerauspäätöksen tehneeltäkin yhtiöltä.

 

Niin valitettavaa ja katastrofaalista kuin se onkin, että työpaikat menevät alta niin protestit eivät saa pyörtämään yhtiöiden päätöksiä lopetettavista tehtaista. Mutta on aivan oikeutettua kysyä tehtaiden alasajojen keskeisesti asiaan vaikuttaneitten tekijöiden perään.

 

Nyt viimeistään on jokaiselle tullut selväksi se, että millainen merkitys suurteollisuudella on tehdaspaikkakuntien elämään. Paikkakunnan suuryritys lopettaminen on lähes kuolinisku tehtaan koko toiminta-alueelle, elleivät nämä luvatut valtion ja tässä tapauksessa Stora Enson sopeuttamisrahat tuota tulosta pysyvien uusien työpaikkojen luomisessa.

 

Pörssiyhtiöt harrastavat lyhytnäköistä voiton tavoittelua kun yhä useammin kilpailukyvyn nimissä ne siirtävät tehtaita sinne missä hetkellisesti kyetään keräämään voittoja mukamas halvemmilla tuotantokustannuksilla. Tällaisesta toiminnasta esimerkkinä käy mm. Nokia kun se siirtää matkapuhelintuotannon Saksan Bochumista Romaniaan, Clujin kaupunkiin.

 

Useasti yhtiöiden sijoittumista paikkakunnalla on tuettu yhteiskunnan verovaroista niin kuin mm. tässä tapauksessa saksalaiset ovat panostaneet tehtaaseen 88 miljoonaa euroa. Saksalaiset ovat protestoineet asiasta äänekkäästi ja syystäkin kun tehtaalta saa potkut n. 2300 ihmistä.

 

Tämä suurteollisuuden harjoittama yhteiskunnan verovaroilla shopbailu ei tule loppumaan ellei maailmanlaajuisesti kyetä asettamaan rajoituksia tällaiselle toiminnalle niin, että kikkailu ns. halvemmilla tuotantokustannuksilla on mahdollista.

 

Mutta suitsia asialle ei tultane saamaan vuosikymmeniin nykymenolla, jossa lyhytnäköinen voiton tavoittelu markkinakapitalismissa on vallitseva aatesuunta. Mutta vaikuttavatko äänekkäät työntekijöiden tai hallitusten protestit, kuten Saksan, pörssiyhtiöiden päätöksiin vai onko se vain imagotappio ko. yhtiöille?