Suomalaisten markka vaihtui [1]eurovaluutaksi vuonna 2002 ja se otettiin käyttöön tuolloin kahdessatoista EU-maassa. Edelleen moni meistä suomalaisista vertailee hintoja kääntäen eurot markoiksi. Tuotteiden hintojen vertailu entiseen markkaan antaa jonkinlaisen käsityksen tuotteen arvosta. Hinnat nousivat valuuttavaihdoksen myötä vaikka monet tutkimuslaitokset ovat todistelleet muuta.

 

[2]Kuluttajatutkimuskeskuksen mukaan ihmisten hintatietoisuus on huonoa, joka osaltaan vaikuttaa hintavertailuun. Voin kertoa vertailun vuoksi, että [3]kolhoosiasuntoni vuokra oli vuonna-83 350 markkaa (53.36 euroa) ja nyt 2008 380 euroa (2492,64 markkaa) tosin eri osoitteissa mutta neliömäärät suunnilleen samat, nyt [4]maitolitra 0.77 senttiä (5.05 markkaa), ruispalat leipä 660 grammaa 1.69 euroa (11.09 markkaa), kananmunat 6 kpl 1.05 euroa (6.89 markkaa) jne. Ruoan hintoja en muista vuodelta 1983, jolloin siirryin omaan talouteen. Voin myöntää, että rahan arvo saattoi olla toinen n. 25 vuotta sitten mutta edelleen peruselintarvikkeet ovat palkansaajalle sikakalliita.

 

Hintavertailussa ehkä voi käyttää euron sääntöä kun muistaa, että se on n. kuusi markkaa. Eurohinnat ovat siinä mielessä hämääviä, että pieniluku on jo arvoltaan iso kun esim. 0.50 senttiä on 3.28 markkaa tai 50 euroa on 327.98 markkaa. Hämmennystä eurojen edessä lisää vielä se, että meillä ei ole käytössä yhden ja kahden sentin kolikoita, jolloin lähin vertailu kohde on yksi euro kun mm. 0.15 senttiä on jo markoissa lähes yhden markan (0.98 markkaa). 

 

Hinnat ovat hätkähdyttäviä kun eurot asettaa vertailuarvoonsa markkaan. En olisi 80-luvun alussa suostunut maksamaan maitolitrasta n. viittä markkaa (0.77 snt). Jotkut sanovat, että vertailu markkaan pitää lopettaa mutta ainakin meikäläiselle kuuden vuoden euro-opettelun jälkeen se on lähin valuuttavertailukohde.

 

Hintavertailussa mielikuvilla on suuri merkitys mutta raha-arvon mielikuvaan pitäisi saada iskostettua se, että perushyödykkeet kuten asuminen, [5][6]ruoka ja liikkuminen ovat palkansaajille edelleen kalliita palkkatuloon nähden. Elämä on kallis... dna halpa todisteli mainoksessaan eräs teleoperaattori menneinä vuosina. Mutta lapsiperheille elämä ei ole edelleenkään halpa vaan jokainen sentti on tärkeä ja sitä tulee kyetä vertailla oikeassa mittasuhteessa.