Viimeviikkoina arvonsa tuntevat Suomen talousnerot ovat antaneet madonlukuja kansantalouden kehittymisestä huonoon suuntaan kun jenkit ovat kupruilleet asuntolainojensa kanssa ja vähän siinä sivussa on syytetty myös palkansaajia kun he ovat onnistuneet puristamaan kohtuullisia palkankorotuksia liittokohtaisilla palkkaratkaisuilla.

 

Uutiset ovat välittäneet heidän lausuntojaan siitä, että talousmarkkinoiden hermokeskuksissa, pörsseissä, on jo nähtävissä ennusmerkit tulevasta talouslamasta kun jenkkilän asuntoluottomarkkinat ovat kuralla. Maailman markkinatalouden pitkät lokerot talouskupruineen yltävät siis myös tänne kylmään pohjoiseen, pettuleivän ja roudan muinaiseen maahan.

 

Bisneksessä ei siis mikään riitä vaan talouden "moolokinkita" vaatii entistä enemmän kuluttamista, että taloushyrrä pyörii ja sen tahko kirnuaa hunajaa ihmisille, toisille vähän vähemmän ja toisille vähän enemmän. Kuten optiojohtajien palkkioiden uutisoinneista olemme saaneet lukea. Talouslukujen myrskynmerkkejä ovat tulleet julkisuuteen selvittämään kaikki, jotka ovat arvioineet ymmärtävänsä eurojen valtavirtojen kulkua taskusta toiseen.

 

Valtiosihteeri Sailas on taas antanut julkisuudessa, kun muilta töiltään on ehtinyt, viisaita neuvoja palkansaajille miten heidän tulisi käyttäytyä kun pyydetään tilipussiin euroja lisää. Mutta hyvät talouden mustarastaat nyt sitä saa mitä tilaa, työantajat ovat kuorossa huutaneet keskitetyn tulopoliittisen kokonaisratkaisun aikojen olevan ohi eli tupo on ollut heidän mukaansa tuloratkaisujen mätäneväruumis, joka on kuopattava mitä pikimmin. Mutta  Herra Aika näyttää minkä tyyppisiä tulopoliittisia työmarkkinaratkaisuja tulevaisuudessa tehdään.

 

Yllättävää kyllä liittokohtaisilla ratkaisuilla on kyetty puristamaan, joidenkin mielestä koviakin prosenttikorotuksia mutta prosenteissa on vain sellainen huono sivumaku, että ne kohtelevat eri palkansaajaryhmiä epätasavertaisesti. Ammattiyhdistysliike on maltillisilla palkankorotustavoitteellaan pelannut isänmaan pussiin niin, että tässä maapalloistuneessa markkinakapitalismissa kaikilla suomalaisilla olisi kohtuullinen siivu hyvinvoinnista.

 

Mutta markkinapörssit eivät tunteile kuten olemme saaneet nähdä kun Suomen kansallisomaisuutta, metsäteollisuutta, saneerataan kovalla kädellä lopettamalla mm. kannattaviakin metsäteollisuustehtaita.

Nämä em. tuomiopäivän saarnaajat aiheuttavat vain sen, että kuluttajat vetävät kukkaron nyörit tiukoille, jonka seurauksena "talouskasvu heikentyy äkillisesti" talousguru Sailaksen sanoja lainaten ja olemme yllättävän laman kourissa, josta ei hyvää seuraa suomalaiselle hyvinvoinnille.