Terveydenhoitoalan työehtosopimusneuvottelujen yhteydessä on harjoitettu kansallista retoriikkaa palstamillimetrikaupalla Suomen lehdissä ja suuria sanoja on messuttu aina Eduskuntaa sekä hallitusta myöten ja jopa eräät ministerit ovat luoneet draaman aineksia väittämällä, että mm. sairaaloiden keskoskaapeissa olevat lapset jäävät hoidotta kun Sari Sairaanhoitaja työtaistelulla hakee luvattua parempaa palkkaa. Uskoakseni kaikki sairaanhoidon parissa työskentelevät työntekijät ovat erittäin vastuunsa tuntevaa väkeä.

 

Jokainen suomalainen on varmasti toiveikas sen suhteen, että terveydenhuoltoalalle syntyy molempia osapuolia tyydyttävä ratkaisu. Eikä tätä Eduskunnassa säädettyä Pakkolakia aloiteta käytännössä soveltamaan vaikka työantajapuoli on jo aloittanut pakkolain tuella jakamaan työmääräyksiä sairaanhoidon ammattilaisille. Tähän tilanteeseen on ajauduttu kun poliittiset päättäjät pauhasivat Eduskuntavaalitiimellyksessä palkkatasa-arvosta ja loivat lehdistön hyvällä avustuksella hoitotyötä tekeville aloille massiiviset palkkakorotus odotukset.

 

Kokoomus ajoi poliittiseen miinaan kun se ryhtyi vaaleissa täsmentämään terveydenhuoltoalan palkkaratkaisuja, joka on tähän mennessä kuulunut työmarkkinaosapuolille ja on nyt se on kuin tulisilla hiilillä vaaliretoriikkansa takia. Samoin kuin poliittisena liikkeenä sen ei olisi pitänyt esitellä pitkälle meneviä ratkaisuehdotuksia palkkatasa-arvosta vaan se työ olisi pitänyt jättää työmarkkinaosapuolille.

 

Kokoomusleirissä ei ollut pelisilmää sen suhteen, että he eivät arvioineet oikein koko julkisenalan palkansaajajärjestöjen näkemyksiä kun alalle oltiin tekemässä työehtosopimusta ja osa ko. sektorin liitoista neuvotteli heitä tyydyttävän työehtosopimuksen. Samalla kun yksi neuvottelupöydässä olleista palkansaajajärjestöistä eli Tehy irrottautui sopimuksesta, kun sopimuksen euromäärä ei tyydyttänyt heitä sekä muut sopimuksen yksityiskohdat.

 

Terveydenhuoltoalan ihmiset kokevat aivan oikeutetusti tulleensa petetyksi kun hallitus ei panosta riittävästi heidän mielestään tähän ratkaisuun pontevista vaalialusviikkojen puheista huolimatta. Kaikki tässä asiassa osapuolina olevat ovat ajaneet itsensä niin syviin poteroihin näkemyksillään, että sieltä ei ole kunniakasta perääntymistietä. Mutta tulevat vuorokaudet tulevat näyttämään sen, että minkälainen arvostus yleensä myös palkallisesti terveydenhuolto henkilöstöllä on todellisuudessa Suomessa.

 

Terveydenhuoltoalan tehtäväoikeuksia tarkemmin tuntematta olen ihmetellyt sitä, että Tehyn jäsenten työstään joukkoirtisanoutumisten toteutuessa sairaaloissa on edelleen työpaikoilla mm. perushoitajat, joilla on voimassa oleva työehtosopimus. Hehän jatkavat potilaitten hoitotyötä, joten onko sairaaloiden potilasturvallisuuden riskejä ylidramatisoitu hallituksen, työantajan, Eduskunnan ja lehdistön toimesta?

Jk.  Sopimus sittenkin 19.11.2007

 

Terveydenhoitoalan ammattilaiset saivat lopulta puristettua työehtosopimuksen, jolla hoiturit saavat muhkeat korotukset palkoihinsa tulevan neljän vuoden aikana. Osapuolten laskentatavasta riippuen korotukset ovat 16 – 22- 28 prosenttia tämä jakautuu neljän vuoden sopimuskaudelle.

 

Terveydenhoitoala tarvitsee myös palkallista arvostusta kun tänään kutsumustyöllä ei rahoiteta elämän perusasioita. Terveydenhuoltoalan ammattilaisten tahtotila ratkaisi pitkälti sen, että tällaisen sopimuksen he saivat lopulta puristettua itselleen.

 

Työtaistelu-uhan pyörteissä sattuvia sanoja terveydenhuollon henkilökunnasta sanoneet poliittiset päättäjät ja muut järjestöjohtajat joutunevat heidän uudelleen arvioinnin kohteeksi kun laineet työehtosopimuksen tiimoilta ovat rauhoittuneet. Loppuarvioinnin vaikutukset tulevat näkymään myöhemmin ammattiyhdistysliikkeessä ja poliittisen päätöksenteon areenoilla.

 

Yhteiskunnan kannalta sopimuksen syntyminen on erittäin myönteinen asia mutta nähtäväksi jää millä tavalla Tehy-ratkaisun seurauksena valtio tukee kuntia sopimuksen velvoitteista selviytymisessä.