<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Syksyn tulopoliittisissa neuvotteluissa oli kova poliittisaatteellinen porvarillinen arvolataus, joka huipentui Eduskunnan säätämään Tehy-pakkolakiin. Mutta yhteiskunnan kannalta oli hyvä asia se, että Tehyn jäsenille syntyi työehtosopimus ja näin vältyttiin vakavalta terveydenhuollon kriisiltä.

 

Kokoomuksen tasa-arvo tupo osoittautui paperitiikeriksi viimeistään siinä vaiheessa kun valtion olisi pitänyt lisätä panostaan terveydenhuoltosektorin palkkoihin. Tehyn työehtosopimus on nyt osaltaan satamassa mutta se ei ole läheskään vielä ratkennut kuntatalouden osalta eli miten kunnat rahoittavat Tehy-ratkaisun kun luvattuja valtionosuuksia ei tipu täysmääräisesti. Tehyä ja sen jäsenkuntaa ei tule asiasta osoittaa sormella vaan oikea kohde on kokoomuksen liituraitapoliitikot, jotka loivat yltiöpäistä kuvaa Eduskuntavaaleissa siitä, että nyt ratkaistaan julkisen sektorin naisten palkka-tasa-arvo.

 

Poliittiset varjonyrkkeilijät Kokoomuksesta on nostettava tikunnokkaan kun he eivät olleetkaan sanansa mittaisia miehiä ja naisia kun oli aika lunastaa vaalilupaukset, joissa luvattiin terveydenhuolto alan palkkoihin lisäpanostuksia valtion toimesta. Lopullinen lasku tästä maksatetaan kunnilla ja viimekädessä veronmaksajilla.

 

Tehyläiset olivat ennen näkemättömän kovan poliittisen painostuksen alla koko työehtosopimusneuvottelun ajan, jota lisäsi vielä se, että he eivät päässeet yhteisymmärrykseen työantajan kanssa suojelutyön rajoista. Viimeisen niitin tehyläisten julkiselle nöyryytykselle sopimuksen syntymisen jälkeen antoi tasavallan pääministeri, hän arvosteli julkisissa puheissaan kovin sanoin mm. Tehyn toimia työtaistelun aikana.

 

Kivuliaan Tehy-ratkaisun jälkeen olisi odottanut, että tasavallan pääministeri pyrkisi kylvämään sovinnon siemeniä, mutta päinvastoin hän heitti vain lisää suolaa haavoille sekä öljyä laineille. Luultavasti Vanhanen ja Kepu että Kokoomus sekä Vihreät löytävät vielä edestään nämä ”saatanalliset Tehy-säkeensä” kun kansanvalta valitsee edustajiaan Suomen Eduskuntaan seuraavissa vaaleissa. Heidän pelastusrenkaansa voi olla ainoastaan se, että kansalaisten poliittinen muisti on erittäin lyhyt.