Suomessa keskustellaan maailman menosta monella suunnalla, jokaisella tuntuu olevan tärkeää sanottavaa nyt kun Kokoomuksen sotilaskypärienvartija Häkämies käväisi laukaisemassa jackpotin USA:ssa Bushin maassa tunnetuin seurauksin. Kreml, Moskovasta murahti virallisessa lehdessään, että onko Suomi muuttamassa ulkopolitiikan pyhän kolminaisuuden perusteita. Kuohunta vesilasissa on jatkunut kun presidentti paalutti ulkopolitiikan marssin järjestyksen television haastattelussa.

 

Syksyn poliittinen myrsky on vain yltynyt, kun Eduskunnan oppositio on laittanut lisää vettä myllyyn vaatimalla yhtä aikaa hallituspuolueiden päitä vadille ulkopolitiikasta ja hoitsujen palkoista. Mutta Herra pääministeri, meidän Matti, tyytyy vain statistin rooliin kun Kokoomus muotoilee uutta ulkopolitiikka ja potkii nukkuvaa karhua persuuksiin. Karhuvenäjä voi ärjyä vielä niin, että veret hyytyvät Suomen hallituspalatseissa kun sen muodostamaa oletettua uhkaa maalaillaan vierailla marjamailla.

 

Venäjä on edelleen suurvalta vaikka sillä on nyt omia suuria haasteita esim. ympäristökysymyksissä ja demokraattisten hallintotapojen opettelussa. Ei ole kohtuuton vaatimus se, että ulkopolitiikan kokoomusoppipojat vaivautuisivat opettelemaan diplomatian aakkoset.

 

Kokoomus näyttää sohivan moneen suuntaan nyt kun padot ovat murtuneet ja puheripuli käy valtoimenaan ja sillä riittää paukkuja ohjeistaa myös Afganistanin maanviljelijöitä, että he lopettaisivat tuottoisan oopiumviljelyn ja ryhtyisivät viljelemään ruokaviljaa pelloillaan. [1]Toivottavasti Kokoomuksen Ajatusten Tonava-Häkämies onnistuu edes tässä tehtävässä mutta sanoisin, että tehtävä on haasteellinen.

 

Keskustelua näyttää riittävän monella sadalla ja hyvä että keskustellaan, on tämä suomalainen politiikanteko ollutkin ummehtunutta jo monen vuoden ajan. Mutta sitä kuuluisaa harkintaa, harkintaa ja harkintaa tulisi tietyissä asioissa harrastaa kun puheripuli yllättää vieraissa vallankammareissa.

 

Päähallituspuolue Keskusta näyttä jääneen ulkopolitiikan muotoilusta ulos kuin eno veneestä, jota kokemattomat kukkopojat Katainen ja Häkämies sekä pappakukko Salolainen muotoilevat, taitavat natopuvut olla pukukaapeissa prässättyinä kun niin intomielisinä pölytellään Suomen virallisen ulkopolitiikan perusteita.