Meneillään olevissa yleisurheilun MM-kisoissa, Osakassa (Japanissa), naisten 10 000 metrin dramaattisessa MM-juoksussa syntyi uusi maailman juoksukuningatar kun etiopialainen Tirunesh Dibaba juoksukolaroinin sekä lievän huonovointisuuden takia jäi peräti n. 50 metriä kilpakumppaneistaan ja tästä huolimatta voitti 10 000 metrin maailmanmestaruuden. Juoksija osoitti, että vaikka hän oli lähes mahdottoman tehtävän edessä niin lujalla ja eteenpäin vievällä tahdolla päästään tavoitteeseen.

 

Kisoissa on koolla maailman parhaat yleisurheilijat ja toivottavaa on, että voitot ja onnistumiset tapahtuvat puhtain keinoin. Huippu-urheilijat toimivat esimerkkeinä miljoonille lapsille, nuorille ja aikuisille, maailmassa, urheilun sekä liikunnan hyvästä merkityksestä ihmisen fyysiselle ja psyykkiselle kunnolle silloin kuin urheilu tapahtuu yleisesti hyväksyttyjen normien mukaan.

 

Huippu-urheilu näyttää myös suuntaa urheiluseuratoiminnalle kun seurojen toiminnan piiriin tulee kaiken ikäisiä ihmisiä erilaisten liikuntamuotojen pariin. Urheiluseurat ovat merkittäviä urheiluharrastuspaikkoja kun mm. oppilaitokset ovat vähentäneet koululiikunnan määrää. Liikunnanharrastajille urheiluseurat, laajasti ajateltuna, antaa fyysisiä ja sosiaalisia taitoja muuta elämää varten. Monet kuntoilevat omatoimisesti mutta urheiluseuroissa tulisi ottaa toiminnan piiriin kuntoliikunnan yhteiskunnallinen haaste.

 

Nykyisten urheiluseurojen toiminta on painottunut liiaksi urheilun mestaruusliigoihin tai yksilötason huippu-urheiluun. Kaikista urheiluseuratoimintaan tulevista ihmisistä ei tule huippu-urheilijoita mutta kipinä läpi elämän jatkuvaan kuntoiluun luodaan urheiluseuratoiminnan piirissä. Kotipaikkakunnalla toimivassa yhdessä urheiluseurassa on tarjolla tavallisille liikkujille tarkoitettua toimintaa mutta se ei tavoita suuria "massoja", joiden fyysisen ja psyykkisen kunnon yläpitämiseksi on yhteiskunnalla terveyspoliittisia haasteita.

 

Elämän tosiasia on se, että kaikkia ihmisiä ei saada liikuntaharrastuksen pariin mutta monet tutkimukset ovat kiistattomasti todistaneet, että suomalaisten ns. rapakuntoisuus on lisääntynyt. [1]Pohjanmaalla menossa olevassa Botnia-projektissa, (liittyi diabetestutkimukseen), todettiin n. 4000 henkilön, (iältään 18-75 vuotta) otannassa, että n. 70 prosentilla pohjalaismiehistä on huono tai erittäin huono kunto ja naisilla vastaavasti 47 prosentilla.

 

Henkilökohtaisen liikuntaharrastukseni lapsuudessa lopetti useiksi vuosiksi se, että silloinen opettaja arvosti hyviä urheilusuorituksia kun hän itse sattui pelaamaan pesäpalloa mestaruussarjatasolla. Tällaiset kömpelöt taapertajat, kuten itse olen, eivät saaneet positiivista tukea koululiikunnan parissa, joten urheilu ei enää kiinnostanut kuntoilumielessä. Mutta nyt liikun omaan tahtiin kuntoilen kun olen oivaltanut sen merkityksen fyysiselle ja psyykkiselle kunnolleni. Liikuntakasvattajilla kouluissa ja urheiluseuroissa on merkittävä rooli suhteessa ihmisen myöhempää liikuntakäyttäytymiseen. Kuten edellä sanoin kaikista ei tule huippu-urheilijoita vaan nämä "huiput" voivat toimia kannustajina ja esimerkkeinä meille tavallisille kuntoliikkujille.

 

Liikuntagurut sanovat, että liikunnan tulee olla säännöllistä, jotta sillä saavutetaan pysyviä tuloksia fyysisen ja psyykkisen kunnon ylläpitämiseksi. Suomalaiset eivät saa enää ns. hyötyliikuntaa fyysisesti raskaista työtehtävistä kuten aikaisempina vuosikymmeninä. Näin ollen kuntoliikunnan merkitys ihmiselle on korostunut eri elämän vaiheissa kun työt ovat "keveämpiä".

 

[2]Suomalaisten kuntoilu on vakava yhteiskunnallinen ja terveyspoliittinen haaste, mikäli aiotaan vähentää terveydenhuoltomenoja yhteiskunnassa. Yhteiskunnallisten toimijoiden tulee luoda edellytykset kuntoliikuntatoiminnalle niin, että sillä tavoitetaan merkittäviä määriä väestöstä. Em. tehtävän kuntoliikuntakanavana ovat urheiluseurat merkittäviä toimijoita, joille myös kuntien ja valtion tulee luoda edellytykset tehtävän hoitamiseen.

---