Suomalaisia [1]nuoria kuunnellessa työelämästä he painottavat työsisältöä, kokeilevat työpaikkoja ja vaihtavat ammatteja. Tulevaisuudessa työpaikkojen työsuhteet ovat liikkuvia, joissa käydään kokeilemassa työolosuhteita. Nuorten työtekijöiden samantyyppisiä asioita on ollut nähtävissä mm. Atria-Tekniikka Oy:n nuorten työntekijöiden keskuudessa. Työntekijöitä yhtiöstä on lähtenyt paremmille mansikkamaille lähes viisitoista henkilöä tämän vuoden aikana, joka on oire siitä että yhtiössä jotkut asiat eivät ole kohdallaan.

 

He eivät tyydy siihen, että palkka kasvaa vasta työvuosien mukana tai työpaikalla tehtävien sisältöä ei paranneta. Nuoret ovat tänään hyvin pitkälle koulutettuja mutta käytännön kokemus heiltä puuttuu, teoria ei ole aina sama mikä on käytäntö työelämässä. Työantaja on toki korjannut palkkoja mutta pois lähteneitten tilalle ei ole saatu riittävästi palkattua uusia työntekijöitä sekä työaikaan kuuluva vuorotyö on aiheuttanut sen, että joissakin tapauksissa työhön tulo on peruttu ja tehtäviä on vain lisätty toisten kuormaksi, jotka ovat jääneet yhtiön palvelukseen, valitettavasti kamelin selkä katkeaa joskus kuorman alla. Nykyisissä elintarvikealan töissä voi kysyä, että mitä se työ antaa? Palkan lisäksi, jotka ovat elintarvikealoilla erisuuruiset kuten kaikki alalla työskentelevät tietävät.

 

Työantaja on työpaikassani nyt lähtenyt viemään pilottihankkeena eteenpäin ns. Puhti-projektia, jolla tähdätään ikääntyvien työntekijöiden työssä jaksamiseen. Mutta mitkä ovat lääkkeet siihen, että nuoret tulevat työntekijät kokevat elintarvikealojen työt mielekkäinä? Mutta myös ikääntyvien työntekijöiden työn sisältöön tulisi panostaa. Työssä pitää olla jokin juju, jonka avulla jaksaa tehdä sitä esim. eläkeikään saakka. Oma työni huonon palkan lisäksi on sisällöltään sellaista, että tehtävien ns. marssijärjestyksen voi määritellä itse, joka on osaltaan antanut uskoa siihen, että ehkä eläkkeelle siirrytään nykyisen työantajan palveluksesta jos maailman melskeet eivät muutu paljoa n. 9 vuoden sihdillä. Mutta kaikki työntekijät eivät ole siinä asemassa, että voisivat vaikuttaa työnsä sisältöön riittävästi tai ei ollenkaan.

 

Monissa työelämän tutkimuksissa on todettu myös se, että työantajalle on etua työtuottavuuteen siitä, että työntekijä on motivoitunut työhönsä. Monelle tietysti riittää se, että työstä saa palkkaa ja he todennäköisesti hakevat elämän sisältöön korvaavia asioita työelämän ulkopuolelta mutta ihmisen tyytyväisyys elämäänsä koostuu monista palasista ja yksi niistä on sellainen työ, jossa on jokin "juju".

 

Elintarvikealanyritykset ovat kovan haasteen edessä sen suhteen, että he kykenevät luomaan työyhteisöön sellaisen ilmapiirin ja työtehtävien sisällöt, että myös nuoret kokevat elintarvikealan työt kiinnostaviksi työpaikoiksi enää ei riitä se, että oletetaan työntekijöitä tulevan ovista ja ikkunoista minkälaisilla ehdoilla tahansa työhön.

 

Työpaikan luottamushenkilöiden tulisi ryhtyä ennaltaehkäisevän työehto ja-työsuojelutyön ohella miettimään sitä, että mitkä tekijät vaikuttavat työn mielekkyyteen työntekijän näkökulmasta katsottuna ja ajaa myös ponnekkaasti niitä työnantajan keskustelupöytiin. Ammattiyhdistysliikkeen työpaikkatason toimijoiden on kyettävä näkemään tulevaisuuden työelämän haasteet realistisesti sitä mukaa kun esim. ns. paikallista sopimista lisätään työpaikoilla. Enää ei riitä se, että vastustetaan muutosta mutta ei tuoda itse työpaikan työtehtäväsisältöön työtekijöiden uusia näkökulmia.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Tulevaisuuden elintarviketyöt tulevat muuttumaan ja ovat jo muuttuneet kun katsotaan esim. 10 vuotta taaksepäin. Elintarviketuotantoa on Suomessa tulevaisuudessakin mutta millaisia työtehtäviä siellä on niin se toinen juttu koska elintarvikemarkkinat ovat maapalloistuneet sekä ruokaa rahdataan ympärimaapalloa, joka ei ole ekologisesti kestävä kehityssuunta.