Nykyelämän lapsilla ei ole enää viattomuuden aikaa kun elämä on kiihtynyt pyörä, jolle pysäyttäjää ei näytä löytyvän vaan sen kierrosluvut ovat äärimmillään. Lapsille asettavat tavoitteita koulut, elämänpiiri sekä lähiympäristö. Minun lapsuudessani riitti kun tavoitteli lukua taitoa tai laskuopin kertomataulun oppimista ja säädyllistä käyttäytymismallia. Vapaa-aika kului sen ajan elämänpiirin lapsilla pyhäkouluissa tai läheisellä joella, jossa käytiin onkimassa kaloja sekä uimassa. Silloin lasten leikit olivat viattomia; naruhyppelyä tai voikukanvarsien veteen heittoa, jolloin ne menivät kiharalle vedessä kun varret halkaisi, jota ilmiötä oli kiva katsella. Lasten puuhastelut lomittuivat myös vanhempien työhön, jolloin otettiin kukin kykynsä mukaan osaa silloiseen maatalouden töihin.

 

Maailman kavaluus oli kaukana sen ajan lasten elämästä. Sähköllä toimivia viihdytyslaitteita ei oikeastaan ollut muuta kuin radio (tuli meidän perheeseen 60-luvulla) ja televisio toi uuden maailman nähtäväksi, joskus 70-luvulla. Ankeaako? Jälkikäteen ajateltuna ei koska lähipiiri tarjosi ne virikkeet ja elämän eväät joita on tarvinnut elämässä. Mennyt aika opetti toisen ihmisen huomioon ottamisen ja ylipäätään oikeuden mukaisuuden ajattelutavan.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Nykymeno on asettanut kohtuuttomia vaatimuksia lasten elämälle, jotka ovat suorituspaineistettuja lasten-neuvoloissa, kouluissa, jatko-opinnoissa, nuoruudessa ja työelämässä. Viattomuuden aika on oikeastaan ohi jo silloin kun nykylapsi on syntynyt tähän maailmaan. Tähän maailmaan nyt syntyvät lapset ovat ahneuden, välinpitämättömyyden ja kovienarvojen maailmassa heti elämän ensimmäisestä henkäyksestä lähtien. Lasten maailmaa käyttävät hyväkseen markkinamiehet, jotka rahastavat myös lasten viattomuudella.

 

Suurin osa lapsista selviää tästä myllystä vanhempien avarakatseisella opastuksella ja huolenpidolla kunniallisiksi Suomen kansalaisiksi. Nykylapset ja nuoret tietävät maailmasta kenties entistä enemmän ja sen haastavuudesta. [1]"Median koirat" ovat luoneet tehokkaasti kuvaa julkisuudesta ja muokanneet antaumuksella kuvaa siitä, että keltaisen lehdistön palstoilla [2]näkyminen on ammatti, jossa luodaan nopeasti rahaa ja sitä tulee helpolla jne. Nuorten arvomaailmassa on jotain pahasti vialla, jos nuoret nimeävät yhdeksi suosikkiammatiksi [3]stylistin työt (vuonna 2006). Toivottavasti tällaiset näkemykset ovat ääripäitä nuorten keskuudessa. Keltaisen lehdistön räävittömät jutut tuovat rahaa lehtikustantajien taskuihin kun ihmiset ovat uteliaita tietämään ihmisten toilailuista. Lehdet ovat keränneet muhkean määrän euroja kyläkauppiaan tai hallituksen nokkamiehen ihmissuhde kiemuroista.

 

Lapset ja nuoret ovat jatkuvassa tietovirrassa, jossa vanhempien tulisi viisaasti ohjata heitä, että he kykenisivät erottamaan oikean ja väärän toimintamallin. Yleisesti hyväksytty normaali toimintamalli perustuu toisen ihmisen-, yhteiskunnan lakien ja hyvientapojen kunnioittamiseen. Arvostan erityisesti nykylasten ja nuorten avoimuutta sekä mielipiteitä asioista koska minun nuoruudessani nuorella ei saanut olla omaa mielipidettä. En tietysti ole samaa mieltä kaikista asioista heidän kanssaan mutta suurimmalla osalla on hyvin realistinen kuva maailman tulevaisuudesta ja mitä korjauksia yhteiskunnassa tai maapalolla tulisi tehdä.

 

Nuoruuteen kuuluu toiveikkuus (idealismi) muuttaa melkein mahdottomuus mahdolliseksi. Onneksi useimpien tutkimusten mukaan nuoret arvostavat pysyvää työtä ja sitoutumista yhteen työpaikkaan tai he eivät tyydy yhteiskunnan toimeentulotukeen vaan tähtäävät pysyvään työsuhteeseen työelämässä.

 

[4]Keltaisessa lehdistössä ovat "median koirat" luoneet sellaista kuvaa, että nuorille ei kelpaa mikä tahansa työ. Ilmeisesti tällaiset kirjoittelut ovat tarkoituksenhakuisia mutta ketä varten? Osalle nuorista on varmasti syntynyt kuva elämästä sen suuntaiseksi, että elämän huipennus on päästä iltapäivälehtien lööppeihin sekä äkkirikastuminen julkisuuden avulla on tavoiteltavaa. Vanhempien tehtävänä on olla läsnä nuorten elämässä niin, että he sysäävät nuorten elämää "jalat maassa" periaatteella eteenpäin sekä heidän tehtävänään on luoda nuorille turvallinen ja huolehtiva kasvuilmapiiri. Kasvatustehtävä vanhemmilla on silloin hakoteillä jos em. tehtävä sysätään koulun, internetin tai väkivaltaisten peliohjelmien tehtäväksi. Nykyvanhempien kasvatustehtävä lapsille ja nuorille on vaativa mutta uskoakseni siitä selviää "maalaisjärjellä".


[1] Lainaus median koirat Toni Virtaselta (Apulanta-yhtye), Provinssirock-07 Yle Extra haastattelu <?xml:namespace prefix = st1 ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:smarttags" />16.06.07 klo n. 17.15.

[2] Katri Koivula, lukiolainen, kolumni Pakko päästä pinnalle, 11.4.2007 Aamulehti.

[3] Terhi Anna Wilska ma. professori, taloussosiologia, Turun Kauppakorkeakoulu: Nuorten työasenteet, muutoksessa  vai ei? Työministeriön 19.4.2006 tiedote. Stylisti; Viestimien käytännöstä päätellen henkilö, joka stailaa, on nykykielessä yleisimmin stylisti. Esimerkiksi esiintyvillä taiteilijoilla voi olla oma stylisti, joka huolehtii siitä, että paitsi asiakkaan vaatteet myös koko tyyli viestivät – niin mitä? Ajan henkeä, hyvää makua, oikeaa asennetta, sopivaa imagoa. Riitta Eronen, Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen verkkosivut. Julkaistu Helsingin Sanomissa 7.5.2006

[4] Keltainen lehdistö; suomalaisia esim. ovat mm. Iltasanomat, Iltalehti, 7-päivää, Oho-lehti jne.