Ammattiyhdistysliikkeen toiminnassa lattiatasolla ollaan eksyksissä kun organisoituun toimintaan ei osallistuta tai ei oteta kantaa toimintaan ikään kuin nyt aktiivisesti toimiville on annettu avoimet kortit toiminnan pyörittämiseen. Kuten eräs huomioitsija totesi eräästä kuntaliitoksesta, että kansalaiset ajattelevat todennäköisesti niin, että hoitakaa asiat parhaaksi katsomallanne tavalla. Asiasta nousee monia kysymyksiä eikö demokraattinen toimintatapa kiinnosta ihmisiä järjestömuotoisena tai eikö sitä haluta käyttää vastuullisesti johonkin päämäärään pääsemiseksi? Järjestöjen historiassa yhdistystoiminta itse opetti demokraattiset toimintatavat eli me yhdessä päättämme, toteutamme ja toimimme jonkun päämäärän puolesta, joka toteutuessaan tuo meille nämä asiat.

 

Osittain työväen-ja ammattiyhdistysliikkeen toiminnannousuun vaikutti yhteinen unelma paremmista ja ihmisarvoisista olosuhteista yhteiskunnassa sekä ammattiyhdistysliike tarjosi väylän oman sivistystason nostamiseen tai kädentaitojen kohentamiseen. Olettaa voi, että kun työväestö on suomalaisessa yhteiskunnassa paremmin koulutettu kuin koskaan, että heillä olisi nyt hyvät valmiudet hoitaa yhteisiä asioita.

 

Yhteisten asioitten hoitaminen vaatii elämäntapavalinnan, valinnan että on ylipäätän kiinnostunut yhteisöllisestä toiminnasta, kiinnostunut vaikuttamaan ympäristöön, työyhteisöön tai ammattikunnan edunvalvontaan. Suomalaisissa perheissä puhuttiin yhteiskunnallista asioista ehkä 90-luvun alkuun asti ja näin vanhempien arvomaailma välittyi myös lapsille. Mutta jostain syystä ihmisten arvomaailma muuttui ja kahvipöytä keskusteluissa ryhtyivät pyörimään saippuaoopperoiden maailma.

 

1900-lukua värittivät suuret aatteet fasismi, nationalismi, kommunismi, työväenliikkeen nousu, jotkut aatteet niistä eivät olleet kunniaksi ihmiskunnalle kuten fasististen liikkeiden synty ennen toista maailman sotaa ja sen jälkeen. Eikä kommunismin toteuttajat entisessä Neuvostoliitossa poikennut vallankäytöltään arjalaisen fasismin eräiltä piirteiltä. 2000-luvulla periaatteiltaan niin dramaattisia liikkeitä ei ole syntynyt kuten em. ismit muuta kuin ehkä ekologiset liikkeet.

 

Nyt näyttää siltä, että ihmiset toimivat yhteisöissä mutta yksittäisissä projekteissa kuten mm. Äiti Teresalle kudottiin yhteen aikaan lasten kodin lapsille peitteitä tai Aasian Tsunami, joka laukaisi ennennäkemättömän auttamishalun. Mutta mitkä olisivat olleet raeaktiot jos katastrofi ei olisi kouraisut länsimaita niin järkyttävällä ja peruuttamattomalla tavalla.

 

Minkälaiset unelmat ja toiveet ovat 2000-luvun Suomessa ihmisillä - Onko se unelma työstä, lasten hoitopaikasta, opiskelupaikasta, ihmissuhteista tai selviytyminen tämän ajan kovista arvoista? Mikä on se suuri aate tai visio 2000-luvulla, jota ihmiset ryhtyvät ajamaan demokraattisena joukkoliikkeenä? Ammattiyhdistysliikkeen unelmat ja tavoitteet ovat jämähtäneet osittain saavutettujen asemien puolustamiseen. Unelmat ja tavoitteet, jotka olivat työväen-ja ammattiyhdistysliikkeen syntyhistorian aikana ajankohtaisia, ovat osittain demokratian muodossa, toteutuneet läntisessä maailmassa mutta ne eivät kosketa koko maapallon väestöä.

 

Satavuotias SAK on käynnistänyt tulevaisuusvisiotyön uusien unelmien ja tavoitteiden luomiseksi ammattiyhdistysliikkeelle nyt kun olemme uudenlaisessa yhteiskunnallisessa murroksessa, jossa koko maapallo on kutistunut yhteiseksi kyläksi. Siinä työssä tarvitaan kaikkia ammattiyhdistysliikkeen jäseniä ja siinä ei ole sivusta katsojan roolia varattu yhdellekään ammattiyhdistysliikkeen jäsenelle.

 

Kirjoitussarja "Katsomoon siirtyneet jäsenet" jatkuu Mielipideverstaalla.