Eduskuntavaalien pölyjen laskeuduttua ja porvarihallituksen lupauksissaan horjuminen hoiva-alan palkoista ovat työantajat Teknologiateollisuuden johdolla torppaamassa kaavailut tulopoliittisesta kokonaisratkaisusta. Samalla Elinkeinoelämän Keskusliitto EK:n toimintastrategiaan kuuluu nyt ajaa erilaisia toimintamalleja työelämän pelisäännöiksi globalisaation varjolla (maapalloistuminen). Teknologiateollisuus vaatii parempaa notkeutta työmarkkinoille, että sen mukaan selvittään maapalloistuneen markkina-alueen haasteista.

Työnantajan tarkoituksena on kasvattaa palkkahaitaria eri palkansaajien välillä kun se on lanseerannut käsitteen, että mm. vientialoilla palkkaus tulee muuttaa kannustavaksi, palkankorotukset työpaikkakohtaisiksi sekä työajat joustavat tarpeen mukaan. Yleisesti työnantajan uusilinja merkitsisi sitä, että eri palkansaaja ryhmät asetettaisiin yritys, tuotantoala, palveluala ja yhteiskunnan tuottamien palvelujen työtehtävissä eriarvoiseen asemaan. Näin ollen tasa-arvotupoista tai naisen euron (n. 80 senttiä) kasvattaminen miesten tasolle jää kaukaiseksi haaveeksi. Lähtökohtaisesti ammattiyhdistysliikkeellä on ollut tavoitteena se, että samasta työstä maksetaan sama palkka.

Näyttää siltä, että porvarihallituksen kompuroiminen työelämän kysymyksissä on johtamassa eri arvoistuvaan Suomeen, jossa vahvat vientiteollisuuden alalla työskentelevät tulevat pärjäämään mutta myös näillä aloilla tullaan käymään ns. Jaakobin paini markkinatalouden vaatimusten välillä kun työantajat käyttävät nyrkkinään vientiteollisuuden maasta siirtoa niihin maihin, joissa työläisten etujen polkeminen on mahdollista.

Vuosia sitten olen esittänyt, joillekin SAK:n nappamiehille ja-naisille mm. että Eurooppa tason työehtosopimusten raamityöehtosopimuksia tulisi ryhtyä ajamaan kun yritykset pääsääntöisesti toimivat monissa maissa. Ilokseni olen todennut kun olen seurannut nyt SAK:n nappamiesten ja-naisten kannanottoja, että heidän ajatusmalliin on ilmestynyt tällainen näkemys, että ammattiyhdistysliikkeen tulisi saada sovittua em. raamisopimuksia tulevaisuudessa Eurooppa-tasolla. Luultavasti se asettaisi suitsia niille, jotka ovat innokkaimmin kuorimassa kermaa markkinataloudesta. Markkinatalouden voitot ns. halvan työvoiman maissa valuvat usein miten omistajien laariin, jotka saavutetaan polkemalla ihmisoikeuksia työpaikoilla. Yritykset väittävät, että työelämäkysymykset ovat näissä maissa suhteutettu täkäläisiin olosuhteisiin mutta onko viisasta käyttäytyä edelleen "siirtomaaherrojen" tapojen mukaan.

Rumpujen päristys kuuluu nyt vahvasti vientiteollisuudesta, jota Elinkeinoelämän Keskusliitto EK pakostakin toistaa kuoropoikana koska teknologiateollisuus on sen vahvin työantajajärjestö. Teknologiateollisuus esittää ohjelmassaan; Teknologiateollisuuden tavoitteet - Suomen työmarkkinoiden uudistamiseksi mm. että yrityksissä pitää voida sopia paikallisesti työajoista niin, että työajat määrittää yrityksen kulloinenkin tuotantokysyntä, esimiesten tulisi määritellä kuka on hyvä työntekijä ja palkkaa lisää sen perusteella sekä mahdollisissa työselkkauksissa luottamusmies voisi joutua edesvastuuseen työrauhavelvoitteen rikkomisesta (lue koko asiakirja; http://www.teknologiateollisuus.fi/files/13282_tavoitteetteksti.pdf ).

Teknologiateollisuuden ohjelma-asiakirja lupaa myrskyisiä aikoja työmarkkinoille kun työehtosopimuskuviot työmarkkinajärjestöjen piirissä alkavat selviämään kevään ja kesän aikana kun nykyinen tupon voimassaolo päättyy syksyllä. Suomalaisen yhteiskunnan hyvinvoinnin perusta on hyvässä työllisyyskehityksessä. Porvarihallituksen tavoite 80.000 – 100.000 uuden työpaikan luomisessa kuluvalla vaalikaudella on oikea ja välttämätön. Uusien työpaikkojen luomistavoite on kirjattu mm. porvarihallituksen ohjelma-asiakirjaan mutta se on vaarassa, ellei valtiovallan puolelta löydy perustavan laatuisia ratkaisuja kolmikannan (työtekijä, työnantajajärjestöt ja valtiovalta) hyvien tuloksien toteuttamiseksi, vaikka kenties tupo ei syntyiskään syksyllä kuten nyt vahvasti siltä näyttää ja liittokohtaiset työehtosopimuskierrokset käynnistyisivät. Valtiovallan tulee olla sopijaosapuolena silloin kuin kun keskustellaan työelämän laatukysymyksistä ja valtion osuudesta siihen. 

Kykypuolue Kokoomus syytti edellistä hallitusta tempputyöllistäjäksi, nyt se itse on totisen paikan edessä kun sen vastuulla on suomalaisten hyvinvointi. Alkumetrit porvarihallituksella työelämäkysymyksissä ovat olleet haparointia, jota osoittavat valtiovarainministerin lausunnot viestimissä ja Eduskunnan käsitellessä porvarihallituksen hallitusohjelmaa samalla kun Teknologiateollisuus sekoitti työelämäpakan uudelleen ilmoittamalla, että tupojen aika on ohi. 

Suomalainen palkansaajaliike on myös valtavan urakan edessä siinä mielessä, että miten me kykenemme sovittamaan ja ajamaan omia tavoitteittamme työehtosopimusasiakirjoihin. Uskoakseni työantaja joutuu kuuntelemaan myös työntekijäpuolta kun työehdoista sovitaan, on ne sitten keskitettyjä tulopoliittisia ratkaisuja tai liittokohtaisia sopimuksia. Tulevaisuudessa ammattiyhdistysliikkeen tulee olla edelleen tasavertainen osapuoli kun sovitaan työelämäkysymyksiä mutta Teknologiateollisuuden rumpujen pärinä ei lupaa helppoja aikoja työelämässä palkansaajaliikkeelle.