Suomalainen ammattiyhdistysliike on toiminut tässä maassa 100 vuotta, jonka toiminnan ansioista on saavutettu yhteiskunnallisia uudistuksia palkkatyöväen ihmisarvon tunnustamiseksi suomalaisessa työelämässä. Muistettakoon, että vasta vuonna-66 työajasta sovittiin nykyinen työaika, että se on 40 tuntia viikossa viitenä päivänä viikossa. Vuonna-70 on tullut mm. työsopimuslaki, irtisanomissuoja, luottamusmiesoikeudet, kokoontumisoikeus, syrjintäkielto, erorahajärjestelmä, kokoontumisoikeus työpaikoilla, luettelo on pitkä.

Ammattiyhdistysliikkeen saavutuksiin tämän päivän työläisten olisi syytä palata silloin tällöin kun monia asioita pidetään itsestään selvyyksinä, mm. vuonna-73 sovittiin neljän viikon vähimmäisvuosilomasta sekä monia työelämän ja yhteiskunnallisia uudistuksia tehtiin 70-luvulla. Työ on jatkunut  monivaiheisena, että ylipäätänsä ammattiyhdistysliike on nousut arvotetuksi sopimusosapuoleksi yhteiskunnassa. Uudistuakseen ajanvaatimuksille työ jatkuu työelämän uusien haasteiden edessä.

Uuden ajan ilmiönä mm. on se, että jäsenet ovat siirtyneet toiminnan kentiltä ikään kuin katsomoon katsoakseen ns. "kuinka äijän käy". Tällaisen näkemyksen on esittänyt erään työväenpuolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja menneistä eduskuntavaaleista ja se pätee myös ammattiyhdistysliikkeen tämän päivän toimintaan. Ammattiyhdistysliikkeen toimijoiden on syytä kysyä missä on epäonnistuttu tai ajauduttu sivuraiteille? Mikä on luottamusmiesverkoston rooli tässä ketjussa? Luottamusmiehet ovat tärkein lenkki ammattiyhdistysliikkeen toiminnassa ilman heitä koko ammattiyhdistysliikkeen toiminta romahtaa. Luottamusmiehet ovat linjan vetäjiä työpaikoilla tai työosastoilla ja heidän ajatuksensa säteilee myös ympäristöön. Ovatko tämän ajan luottamushenkilöt oivaltaneet asemansa? Elleivät he koskaan tuo ammattiyhdistysliikkeen roolia esille tai ota kantaa ammattiosaston toimintaan niin eivät sitä tee myöskään perusrivijäsenet.

Ammattiyhdistysliike on edustuksellista demokratiaa, jossa henkilöt valitaan yhdessä sovituilla menettelytavoilla kuten nyt SEL:n menneillään olevissa edustajakokousvaaleissa, joka valitsee edustajat SEL:n edustajakokoukseen. Valitut edustajat valitsevat viiden vuoden välein mm. liiton hallinnon; puheenjohtajan, liittovaltuuston ja linjaa liiton toimintaa viideksi vuodeksi eteenpäin.

Erityisesti mietityttää se, että esim. ammattiosaston kevät-ja syyskokouksiin osallistuu vain promilleen tuhannesosa jäsenkunnasta tai muuhun tarjottuun toimintaan sekä luottamusmiehiä ja jäseniä tai ammattiosaston johtokunnan kaikki jäsenet eivät osallistu esim. ammattiosaston tärkeimpään päätöksen teon foorumiin eli syys-ja kevätkokouksiin, jossa jäsenet sääntöjen mukaan linjaavat ammattiosaston toimintaa vuodeksi eteenpäin. Toivottavasti edellä mainitusta huomiosta ei kukaan ns. vedä herneitä nenään mutta asia vaatii avointa arviointia, jota ei ole syytä väistää. Asiaan on varmaan monia selityksiä mutta pakosta joutuu miettimään, että mistä on kysymys? Eikä asiaan ole yhtä viisasten kiveä. Mutta asialla saattaa olla pelottavat seuraukset järjestäytymiseen, vastuun kantajiin ja koko organisaatioon.

Pääsiäisen piinaviikoilla solmittua SEL:n työehtosopimusneuvotteluja edelsi lakouhka yhdelle sopimusalalle eli liha-alalle, tulossa olevaa lakkoa yritti työnantaja sabotoida rikkurivärväyksellä. Kuiske kuului nurkissa, että osa elintarviketyöläisistä oli valmiit kuulemaan työantajan kutsun. Myönnettävä on, että tämän päivän työläiset asettuvat yhteisöllisissä asioissa monenlaisten aatesuuntien taakse. Mutta edellä mainittu asia on oire siitä, että perinteisiä ammattiyhdistysliikkeen arvoja ei enää arvosteta, tai sen ohi ajavat henkilökohtaiset asiat sekä ei noteerata enää sitä, että mitä se vaikuttaa koko työyhteisöön jos käyttäydyn yhteisten pelisääntöjen vastaisesti. Yhdessä toimimalla ammattiyhdistysliike on saanut ne sopimukset aikaan, joita mm. olen kuvannut kirjoituksen alkupuolella. Liian usein kuuluu kysymys mitä MINÄ saan vastineeksi jäsenmaksulleni kun kysymys pitäisi kuulua mitä ME ay-liikkeen jäsenmaksulla saamme vastineeksi.

Ammattiyhdistysliikkeen toimintatavat vaativat remontin mutta mitä ne sitten ovat? Tulisiko esim. työehtosopimuksista järjestää jäsenäänestyksiä? tai voisiko internet aikakautena vaikuttaa ammattiosaston toimintaan jäsenäänestyksillä? Ammattiosastojen tulisi kenties ottaa uusi rooli kansalaisjärjestönä siihen suuntaan, että vaikutettaisiin toiminta-alueen kuntien palvelurakenteeseen esim. päivähoitoon tai asuntopolitiikkaan.

Olen vuodesta 1994 istunut ammattiosaston johtokunnassa. joidenkin mielestä varmaakin liian pitkään, mutta kertaakaan tänä aikana johtokunnassa ei ole keskusteltu esim. työssä käynti alueen päivähoitopalveluista tai onko alueella saatavissa edullisia asuntoja tai asuntotontteja. Ylipäätänsä ammattiosaston tontille kuuluvat asiat vaatisivat avointa keskustelua, jäsenten kuulemista luontevasti työpaikoilla, mikä on heidän käsityksensä siitä, että mitä tämän toiminnan tulisi olla 2000-luvulla vai riittääkö heille se, että esim. Provinssi-lippuja saa alennuksella ammattiosaston kautta?