Poliittiset liikkeet ovat ottaneet elintarviketyöläisten ajaman ruoan arvolisäveron poliittisen puoskaroinnin kohteeksi. Muistaakseni jo vuonna 1999 olimme ammattiosaston toimijoiden kanssa kampanjoimassa suomalaisen ruoan puolesta kauppakeskusten käytävillä ja siinä samassa yhteydessä toimme esille ruoan arvolisäverokysymyksen. Ruoan kotimaisuus asian äärelle kutsuttiin myös täkäläisiä maataloustuottajien edustajia mutta heitä asia ei silloin kiinnostanut vai oliko aloitteen tekijä väärä kun se tuli elintarviketyöläisten suunnalta?

Kummallista on se, että Keskusta puolue joka on ottanut ruoan arvolisäasian vaaliohjelmaansa, ei ole hoitanut asiaa päättyvällä vaalikaudella eduskunnassa ja muissa päätöksenteon foorumeilla kuntoon. Poliittista arvonlisää voidaan tietysti hankkia monella tapaa ja tarkoituksena tässä on  kerätä irtopisteitä kansaan menevillä teemoilla. Mutta nähtäväksi jää tuleeko asia valittavan hallituksen hallitusohjelmaan.

Ruoan arvolisäveroon on monenlaisia näkemyksiä, osa sanoo, että se valuu kauppaketjujen tai teollisuuden laareihin. Eikä siitä ole yhteneväistä käsitystä myöskään ammattiyhdistysliikkeellä, joka suosii suoria tulonsiirtoja.

Ruoka on peruselintarvike, joka on kallista mutta sitä on turha selittää, että elintarviketyöläisten palkoilla kun se on tutkitusti todistettu, että ruoan kuluttajahintaan vaikuttavat aivan muut tekijät. Ruoan tekemiseen vaikuttavat kaikki osatekijät tuotetta ei synny ellei ole rakennuksia, koneita, raaka-aineita, jolla se saadaan kuluttajien pöytiin. Ruoan tuottamisen kustannuksista saada nyt värikkäitä kertomuksia kun elintarviketyöläisten tes-neuvottelut ovat juntturassa ja politrukit päsmäröivät sitä vaalikentillä vielä muutamia päiviä.