Eduskuntavaalikampanjat ovat loppusuoralla ja vaalimedia kaivelee ikäviä sekä yllättäviä asioita esille lukijoittensa ihmeteltäväksi kuten mm. istuvan oikeusministerin vaalimateriaalimaksut. Sanomattakin on selvää, että tehdystä työstä tulee maksaa asiaan kuuluvat velvoitteet yhteiskunnalle. Kummallista tässä on se, että miten tämä asia pulpahti pinnalle nyt vaalikampanjan aikana? Miten kyseinen mediayrittäjä muisti juuri nyt tällä hetkellä asian? Lievästi sanottuna asia ns. haisee.

 

Asian julkaisut lehti haistoi todennäköisesti skandaalin poikasen, jolla voi kasvattaa lehtimyyntilukuja. Korostan edelleen ko. ministerin tai hänen aviopuolisonsa toiminta asiassa on lievästi sanottuna arveluttavaa ja verot tulee maksaa yhteiskunnalle lakien mukaisesti.

 

Paperiviestimet ja sähköiset viestimet kaivelevat nyt kaikkea mahdollista, että poliitikot saataisiin huonoon huutoon sekä heidän etiikkaansa kyseenalaistuisi. En väitä vastaan, ettei kaikkien yhteiskunnallisten toimijoiden toiminta pitäisi olla läpinäkyvää ja päivänvalon kestävää. Mutta kenen tarkoitusperiä palvelee tällainen armoton loanheitto, joka on osaksi täyttöpuppua? Asiassa on kunnostautunut monet sähköiset viestimet Yle mukaan lukien kun se kaiveli suorassa vaalitenttilähetyksessä mm. Jyrki-Boyn pöytäkirjanotteen perään, jonka hän kuuleman mukaan oli ns. tekaisut voidakseen edustaa Kokoomusyhdistystä puolueen sisäpiirikokouksessa.

 

Vaalivaalilta loanheitto näyttää yltyvän tarkoitushakuisemmaksi niin, että todelliset asiat jäisivät skandaalinpoikasten alle tai varjoon. Nämä moskanheittäjät yrittävät kaikilla tavoilla hämärtää kansalaisten kykyä erotella "pahikset" ja "nuhteettomat" toimijat kaikesta siitä tiedonmäärästä, joka jyrää kohti silmiämme ja kuuloamme.

 

Elinkeinoelämän Keskusliitto EK:n johtaja moitti menneellä viikolla, että SAK politikoi mutta katsois nyt itse ihan vaan peiliin. Mitähän se kuvastin mahtaisi kertoa? Mutta tietysti EK:n vaikuttaminen yhteiskunnan asioihin on hienostuneempaa kun se käyskentelee kabineteissa lobbailemassa. SAK olisi huono edunvalvontajärjestö, ellei se toisi esille käsityksiään palkansaajia koskevissa yhteiskunnallisissa asioissa.

 

Päiväpäivältä ennen varsinaista äänestyspäivää pulpahtaa esille asioita, joita kaikki itseään kunnioittavat, tai sitten ei, viestimet toistavat julkaisuissaan. Tamperelainen vallantäyteinen Aamulehti kyseenalaisti SAK:n jäsenmäärän kun se kertoo, että SAK:n kokonaisjäsenmääräksi ilmoittama n. miljoona jäsentä onkin n. 800.000.

 

Järjestöjen jäseniä ovat kaikki ne, jotka ovat jäsensuhteessa järjestöön, oli se sitten vapaajäsenyys tai muu järjestön määrittelemä jäsenkriteeri. Hei haloo… koska muiden edunvalvontajärjestöjen jäsenmääriä on tarkasteltu kaikissa tiedotustuuteissa kuin SAK:n. Ei ole ollut kirjoituksia esim. Maataloustuottajien Keskusliitto MTK:n jäsenrakenteesta tai puolueiden sekä muiden etujärjestöjen, näin vaalien alla. Vaalit ovat kirvoittaneet monenlaista tiedotustykitystä. Vaalien asiakysymykset näyttävät olevan näille tiedotusnikkareille toisarvoisia. Sanoisin, että pelinpolitiikkaa kuten Vennamon kuolematon lause kuuluu.