Demokratian tuulet tuivertavat keväthangilla kun suomalaiset käyvät valitsemaan edusmiehiään-ja naisiaan vallankammareihin. Monenlaista vaalivanua on kauppakeskusten ja teiden varsilla kuvajulisteineen.

Maaliskuun 18. päivän iltana selviää ketkä ovat ne 200 kansanedustajaa, jotka ovat saaneet kansalta mandaatin. Vaaleissa on suurista periaatteellista asioista kysymys vaikka väitettään, että puolueilla ei ole mitään eroavaisuuksia eli yleisen mielipiteen mukaan samaa huttua kaikki. Minä valitsin aikoinani sosialidemokraatit siitä syystä, että katsoin sen edustavan palkkatyöläisiä ja he ovat oikeesti heikomman puolella.

Niin se on tänäänkin, demaripuolue on ollut ja on kärkenä silloin kuin on kysymys palkkatyöväen etujen ajaminen vallankammareissa. JepJep-miehen yritys muuttaa Kokoomusta työväen puolueeksi on ollut epäuskottavaa. Vaikka Jyrki-boy on tehnyt parhaansa, että kaksipäinen kotka, kuten eräs kokoomuslainen kannattaja sanoi, lähtisi liitoon maalisvaaleissa.

Suomalainen demokratia tarvitsee kansanvallanpuolustajia, he ovat kansalaisten me-liikkeen suurin käyttövoima. Kansalaisten valtakirja on äänestyslipussa, jolla se valtuuttaa me-liikkeen asioittensa hoitajaksi, joten älä jätä valtaasi käyttämättä silloin kuin se on tarjottimella.

(Mielipide 1)