1569392.jpg

Suomalaisen sananvapauden kunniaksi voi lukea sen, että kansanedustajien vaalirahoitusepisodi tuli median toimesta laajaan käsittelyyn, mutta tosin puolivahingossa kun kansanedustaja Kalli lipsautti tunnetun "möläytyspuheen".

 

Kansanedustajat ovat nyt kilvan muuttaneet vaalirahoitus-selvityksiään ja ripittäytyneet julkisuudessa. Mutta monet kansanedustajat ovat olleet muka tietämättömiä mistä ovat peräisin vaalikampanjarahat. Kyllä se on kukkua!

 

Tällaisten lausuntojen antajat aliarvioivat äänestäjiä tai sitten vaalirahoitusta saaneet ovat täysin välinpitämättömiä siitä, että mitä kampanjarahoituksen taustalla tapahtuu. Lähes kaikilla Eduskuntaan läpimenneillä kansanedustajilla on tukiyhdistyksensä tai sellaisena toimii puolueyhdistys.

 

Vaaleissa kansanedustajaehdokkaat tarvitsevat vaalirahoitusta ja siinä mielessä tukiyhdistykset ovat tarpeellisia. Mutta myös vaalikampanjatukiyhdistysten ja puolueyhdistysten rahalähteet tulee julkaista vaalirahoitus-selvityksissä niin, että ketkä ovat ehdokkaan tukirahojen lahjoittajia. Asian todellisuus on se, että ilman vaalirahoitusta demokratiaan kuuluvia vaalikampanjointeja ei käydä vaaleissa.

 

Toiset ehdokkaat kykenevät keräämään rahoitusta paremmin viitekehyksistään kuin toiset. Arpajaisilla ja tukihenkilöiden mahdollisesti lahjoittamilla pikkusummilla ei pitkälle pötkitä kun ehdokkaiden kampanjoihin tarvitaan heitä tukevia vaalimateriaaleja.

 

Demokratiakilpi tässä farssissa on tahriintunut vakavasti kun vaalirahoituksen alkulähteitä on salailtu ja vähätelty. Vaalirahoituksen salamyhkäisyydellä on saatu se aikaan, että politiikan ja yhteiskunnallisen toiminnan uskottavuus on koetuksella ihmisten mielissä.

 

Politiikan imago ei ole ollut viime vuosina ihmisten arvoasteikossa kovin korkealla sen osoittavat osittain vaalien äänestysprosentit. Nyt julkisuudessa esillä oleva vaalirahoitussotku on jo ehtinyt vaurioittaa demokraattisten päätöksentekoelinten uskottavuutta peruuttamattomasti.

 

Syntyneitä uskottavuusvaurioita on hyvin vaikea korjata vaikka tässä tapauksessa kansanedustajat ovat tehneet julkisen paineen alla tunnustuksia vaalirahoituksestaan. Vaalirahoituksen selvityslakia tulee korjata pikaisesti niin, että myös tukiyhdistysten rahoituslähteet ovat julkisia.

 

Vaalitukiyhdistysten tukemisella rahalahjoituksin ei sinänsä ole mitään väärä kun jokainen voi tukea demokraattisissa yhteiskunnissa sellaisia aatesuuntia kuin haluaa. Mutta jos lahjoittajataholla on tarkoitus vaikuttaa päätöksen tekoon omanedun tavoittelulla, niin silloin on kysymyksessä lahjonta.

Demokraattisen päätöksenteon pelisäännöt ovat oikeusvaltioissa selvät ja niitä tulee noudattaa kaikessa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa tiukasti. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />